top of page

Työtavat ja fyysinen prosessi

Tekniikoina työssäni käytin tussausta, perinteistä maalausta, marmorointia, kollaasitekniikoita, spreijausta ynnä sekatekniikoita. Työtä tehdessä hyödyksi oli myös kokemukseni materiaaleista, joita käytin luodessani kohoavaa pintaa kuumaliimalla, hajoittamalla taustan omaa materiaalia pahvia, että struktuuria muodostaneita sirpaleita. Tahdoin myös haastavuutta luomalla erilaisia valööreitä kiiltävyyden ja matan vaihtelulla, sekä tekniikkana  kokeilin marmorointia ensimmäisen kerran.

Marmorointi

 

Marmoroinnissa liisteriseoksen pinnalle lisätään siveltimellä öljymaalia, jolloin siihen kastettaviin papereihin syntyy jäljitelmä kivisen marmorin kuvioinnista. jokainen valmis paperi on erilainen, ja tulos täysin tekijän hallinnan ulkopuolella. paperivalinnoilla, liisteriseoksen paksuudella ja eri maaleilla, saa aikaan variaatiota. Marmoroinnin oli tarkoitus muodostaa työhön tausta, mutta jouduin tyytymään irrallisten palojen työstämiseen, sillä kokonaan pahvi ei olisi mahtunut marmorointiin tarvittavaan vesiastiaan. taustana olevan pahvin kokonaan marmorointi muodostui siis mahdottomaksi. Ensimmäisessä kokeilussa, liisteri ja vesi sekoittuivat heikosti, sekä yritys käyttää vesiliukoisia akryylimaaleja liian laimean seoksen kanssa epäonnistui. Uusi yritys öljyväreillä, sekä sakeammalla seoksella jäi lopulliseksi erillisille litoposteripapereille. Tulos oli pirstaleinen, eikä vastannut alkuunkaan sitä, mitä olin tekniikalta toivonut. Valmiit palat tekivät alkuperäisen ajatukseni toteutuksesta hyvin vaikean, mutta myöhemmin marmoroidut palat inspiroivat jatkamaan työtä lopulliseen muotoonsa. Palojen merkitys muuttui ja kasvoi työskentelyn kuluessa.

Liima & lakka

 

Maalattuani pahvisen pohjan mustaksi, halusin korostaa mustattujen osien eroa suhteessa marmoroituihin kohtiin. Ja ajatukseni jäälautoista virrassa, vaati pinnoilta selkeämpiä eroavaisuuksia. Veteen laimennetulla erikeeperillä aloin sutia työn pinnoille vaihtelua. Suurimpaan kohtaan mustaa pahvia siveltimenvedot jäivät näkymään selkeästi, muuten niiin autereisen vaikutelman rikkoen. Myöhemmin juuri tästä pinnasta lähti ajatus lisätä kolmiulotteisuutta työhön. Tyynen rauhallisen tajunnanvirran kuvaus ei enää tämän kohdan jälkeen kelvannut mIinulle. Ryhdyin käyttämään työstössä yhä järeämpiä menetelmiä. Hain pintaan struktuuria liimamalla siihen lasinsirpaleita kuumaliimalla. Lisäsin lasiille lisää liiIma, rouheamman struktuurin luomiseksi. Kuumaliimapyssyjen käyttämä liima on erikeepperiä mattamaisempaa. Hain lisää kiiltoa pintaan lopuksi vielä lakkaamalla sen. Erikeepperiseoksen vesi irrotti kuumaliiman ja sen myötä lasinsirpaleet, joten työstin tämän vaiheen uudelleen ja päätin käyttää kiillon aikaansaamiseksi spray-lakkaa. Lopputuloksena oli mustilta  pinnoiltaan, kiIIiltävä ja rosoinen pinta. 

maali & tussi

 

IMarmoroidut litoposteripalat eivät onnistuneet peittämään valkoista taustapahvia kokonaaN,, jolloin työhön jäi harmittavia yleisestä tyylistä poikkeavia kohtia. Yritin akryylimaaleilla jäljitellä marmorointia, mutta tulos ei ollut toimiva. Musta akryylimaali oli sävyltään marmoroinnin mustaa sinisempää, joten luovuin yrityksestä. Valkoisten kohtien peitoksi olisi voinut asetella erillisillä papereilla nukkujan, sekä hänen uni- ja valvemaailmasta tehdyt kuvat. Päädyin kuitenkin tussaamaan ne mustiksi. Seuraavaksi lisätty liimakerros mustan tussin päällä näytti jo valmiiksi hyvältä, mutta, kun lisäsin päälle vielä mustaa tussia, kiilto tuli entistä paremmin esille.Läpinäkyvien lasinsirujen tullessa työhön, sekä rikotun pahvin työstö pelkällä tussilla oli vaivalloista. Pienellä siveltimellä ja akryylimaaleilla sain mustattua myös kohdat, jotka olivat tussin ulottumattomissa. Akryylimaali tosin häivytti kiiltoa ja lasinsirujen tultua työhön, siirryin käyttämään lasimaaleja. Vihreästä ja punaisesta maalista sekoitin mahdollisimman tumman sävyn. Maalattuihin siruihin muodostui, nokinen hyvin tummanruskea, melkein musta pinta. Maalaamisesta tullut mattapinta piti saada takaisin kiiltäväksi, mutta nyt kiiltävän spray-maalin takia työn tussatut kohdat lähtivät liukenemaan. Kaivattu kiilto syntyi, mutta aikaa uhrautui levinneen tussin peittelyyn.

Pahvi työssäni muodostaa taustan, sekä suuren osan struktuurista. Kaikki siihen kiinnitetty on liimattu erikeeperillä, että kuumaliimalla, sitä on maalattu, tussattu ja työstetty mm. moralla, että vasaralla. Materiaalina, se on taipuisa ja joustava. Helpon työstettävyytensä ansiosta, huomasin pahvin monet mahdollisuudet ja uskalsin kokeilla niitä. Esimerkiksi kangas tai vaneri ei olisi kyennyt samantasoiseen lopputulokseen. Työtä siirrellessä, yksi kulma taittui ja kiinnostuin ajatuksesta käsitellä pahvia kolmiulotteisemmaksi. Aloitin kastelemalla ja hitaasti painetta lisäämällä taivuttamaan työtä, mutta hitaasti syntyvien tulosten takia siirryin veitseen ja vasaraan. Käänsin työn ympäri ja aloitin kohdista joiden varmasti tiesin olevan toiselta puolelta mustia. Pienempiä kohtia varten käänsin työn taustapuolen pois ja iskin reikiä taltalla. Näin paremmin reikien kohdat ja lopputulos oli hallitumpi. Lopuksi iskin kääntöpuolelta jokaisen reijän aiheuttamat kuprut takaisin teoksen esittävälle puolelle ja pintaan syntyi mahtava struktuuri. Lasinsirut lisäsin vielä viimeistelyksi, luomaan toivomaani tunnelmaa ja niiden äkkijyrkkyys toimii työssäni mielestäni hyvin. Sirpaleita sain ystäväni vanhan ladon käyttämättömäksi jääneitä ikkunaruutuja rikkomalla. Laitoin lasien alle ja päälle sanomalehteä, suojasin käteni ja iskin parvekkeen kivilattiaa vasten vasaralla lasit sirpaleiksi. Keräsin lehtien sisältä varovasti sirpaleita muoviastioihin ja heitin loput lasinkeräykseen. Seuraavaksi lajittelin sirut: suuriin, pieniin ja keskikokoisiin, jotta säästäisin liimaushetkellä aikaa. Itse työhön kiinnitin sirut kuumaliimalla moneen kertaan ennen niiden maalaamista, etteivät ne jäisi vaarallisiksi. Liiman lisääminen vaikutti myös sirujen ulkonäköön – kuumaliima kerroksien kanssa, ne ovat työhöni kaivattu piste i:n päällä.

Lasi ja pahvi

bottom of page